Minikooste vuodesta 2013

Tjaap, vuoden viimeistä päivää viedään: Olen ollut yllättävän touhukas siihen nähden että olen ainakin loppuvuodesta ollut enemmän töissä kuin kotona tekemässä käsitöitä tai kökkinyt puutarhapalstalla/parvekkeella:

Olen värjäillyt kankaita ja vaatteita monen monta kertaa, käsiväreillä että pesukoneväreillä:

Olen yrittänyt hyödyntää vanhaa, välillä onnistuen, välillä en: tämä hameentekele ei toiminut :(

Vanhan asunnon parveke kukkeimmillaan, tätä näkyä kaipaan harva se päivä!

Tomaatteja tuli yllin kyllin, pelkkiä taimia sain keväällä kasvamaan hirveän määrän. Tästä viisastuneena osaan toivottavasti olla laittamatta siemenia itämään yhtä isoa määrää tulevana keväänä.

Palsta, jonka vuokrasin oli (on) melkoisen hunningolla joten odotukset eivät olleet kovin korkealla, Mutta:

Laitoin lähes kaiken kasvamaan jo toukokuun puolessavälissä ja olen edelleen hämmentynyt siitä määrästä mitä maa minulle antoi: Perunoista tuli valtavia ja niitä tuli paljon, emme edes jaksaneet syödä kaikkia vaan vein niitä sukulaisilleni, kesäkurpitsoja jaoin vastaantuleville ja vadelmia (palstallani kasvaa neljä vadelmapensasta) kävin keräämässä päivittäin kipollisen. Raparperia olisi voinut kerätä ja säilöä vaikka miten paljon, mutta jääkaappini ei vain mahtunut enempää hillopurkkeja :)

Eli aika hyvin koska odotin koko palstalta lähinnä kahta vihertävää pikkiriikistä perunaa  :D

Käsitöissä olen näköjään suosinut melko nopeasti toteutettavia juttuja: ylläolevasta tiskirätistä (tai paremminkin sen kuosista) tullaan kuulemaan vielä ensivuonnakin ;)

Pitsin teko on myös alkanut kiinnostaa, korvakoruja saattaa myös tulla lisää ensivuonna..

Sukkia olen tehnyt myös muutamat, lapsille olen neulonnut enemmän. Puolukka-sukat olivat kyllä vuoden suuritöisin juttu, neulottu torkkupeitto  sen sijaan oli aika iisi tehdä, paksu lanka ja isot puikot nopeuttavat hommaa huomattavasti.

Leiponut olen myös melkoisesti, harmillisesti vain osa herkuista on päässyt blogiin koska en ole kaikkia kelpuuttanut kuvattavaksi. Smetanapiirakoiden ohje löytyy täältä.

Näin uuden vuoden kynnyksellä olen ilokseni huomannut että blogin luetuin juttu on ollut Uuden vuoden kinkkukierteet, vielä kerkeää kauppaan ostamaan näihin tykötarpeet! 

Mainiota Uutta vuotta 2014!

Jouluista selontekoa

Kehno bloggaaja mutta ahkera töissäolija täällä hei! Käsitöitten harrastaminen on viime kuukausina ollut hieman heikossa hapessa: Olen saanut sitten viime postauksen jälkeen aikaiseksi yhdet ja puolikkaat sukat, eikä niistäkään ole valmiina yhtään kuvaa, alla olevissa kissikuvissa näkyy molemmat sukkaparit alkutekijöissään.

Joulu tulee surkeasta postaustahdista huolimatta meillekin, kissien ryydittämissä kuvissa myös osviittaa joulukoristuksista uudessa kodissa. (muutimme lokakuussa, yllätys!) 

Aloitan tammikuussa taas opiskelutkin joten todennäköisesti kerkeän taas paneutua käsitöihinkin :)

Leppoisaa Joulun odotusta!

Yhden illan röyhelöhame

Maanantai-iltana sain jonkin innostuspuuskan ja ompelin hameen:

Ruskeasta kankaasta ompelin ns. suoran putken, yläreunaan kuminauhakuja ja alareunaan päärme. Vekit sommittelin samalla kun ompelin niitä, kangasliidulla piirsin ensin kylläkin röyhelöiden "suunnan", yläreunasta alareunaan. Toisella puolella hametta vekit ovat peilikuvana. Ruskea puuvillakangas, farkkukangas sekä pitsi löytyivät kaikki eurokankaasta.

Teknisesti hame ei siis ole mikään ammattilaisen taidonnäyte mutta kelpaa minulle.

Hameen inspiraatiokuva leikekirjastani.

Hyvää viikonloppua!

Puolukkaputous-sukat

Koko vuoden mielenkiintoisin projekti on nyt saatu valmiiksi. Inspiraatio iski joskus elokuussa puolukanpoimintaretkellä kun isoa harmaata kiveä vasten kasvoi ihanan vihreitä puolukanvarpuja ja niissä suurtakin suurempia marjoja jotka eivät tuntuneet loppuvan millään vaikka kuinka poimi.

Lankana Novitan Nallea tummanvihreänä ja ruskeana, Pikkusiskoa kaksinkertaisena vaaleanvihreänä (koska yksinkertainen lanka olisi ollut liian ohutta), Maija-lankaa harmaan ja punaisen sävyissä. Sukkapuikot kokoa 3.0mm

Piirsin sukista heti idean keksittyäni värikuvan jota en tietenkään enää tätä postausta varten mistään löytänyt.

Sukista tuli aikatavalla sellaiset kuin suunnitelin, pituutta olisi voinut olla hieman enemmän, sukat eivät nyt yllä aivan polveen asti vaan jäävät hieman vajaiksi.

Tein sukkiin "saumat" joista ei ainakaan kaksinkertaisen Pikkusisko-langan kohdalla tullut kovin siistiä, kavennuksetkin olisi voinut suunnitella hieman tarkemmin.

Paljon olisin voinut tehdä toisin, mutta nyt näistä sukista muistan sen lämpimän loppukesän päivän ja täpötäydet marjaämpärit.

Lämmintä marraskuuta!

Kirpparihuivin uudistus + pitsin virkkausta

Löysin joskus keväällä kirpparilta huivin mutta se näytti kaipaavan jotain... Kesä oli kiireinen joten huivi jäi ja kun  inspiraatio-sukkien teko tyssäsi, keksin että nyt olisi sopiva aika ostaa virkkuulankaa ja tehdä vaikka pitsi vihreän huivin somisteeksi!

Pitsimalli löytyi kirjaston kirjasta. Lisäilin pitsiin kuitenkin vielä yhden reikärivin leveyttä lisäämään.

Lankana toimi Novitan virkkauslanka ja koukkuna nro. 1,5

En jaksanut metsästää oikean väristä lankaa, joten kokeilin tummentaa kirkkaanvalkoisen pitsin teellä: yhteensä viisi pussia mustaa teetä (vähempikin olisi varmaan riittänyt) ja kuumaa vettä kippoon, hetken haudutus ja pitsi sinne lillumaan noin vartiksi. Hyvä huuhtelu ja pitsi kuivumaan. Tee teki pitsistä ensin hieman punertavan mutta kuivuttuaan pitsi sai kauniin beigehtävän sävyn.

Eteisen kökkö valo ei tee pitsin värille hyvää valokuvassa, mutta ompelujäljen se armollisesti peittää. Olen suunnattoman tyytyväinen pitsiin mutta koska olin laiskalla tuulella enkä jaksanut silittää huivia ennen ompelua, olisi ompelujäljessä paranneltavaa. Lopputulos on kuitenkin mitä ihanin! 

Virkkaamisen lomassa mietin useamman kerran, onko tässä mitään järkeä, mutta huomasin kuitekin pitsin pidetessä nauttivani sen tekemisestä. Lopputulos ällistyttää edelleen, ensimmäinen pitsini ja siitä tuli melkein täydellinen!

Kirjottu kameran suojuspussukka

 Ostin kamerani joskus viime vuoden marraskussa ja sain nyt vasta aikaseksi tehdä sille oman suojapussukan. (Okei, aloitin tämän jo useita kuukausia sitten, tarranauhan hankkiminen ja sen kiinni ompeleminen vain unohtuivat jossain vaiheessa.) Kamerani on siis ollut käytännössä koko vuoden vanhan kameran suojapussissa mutta nyt koittavat uudet ajat:

Mitään ohjetta pussille ei ole, otin mitat vanhasta suojapussukasta ja melko hyvin onnistuinkin. Päällyskangas on peräisin farkunlahkeesta ja sisäkangas on tyynyliinasta. Kirjoin farkkukankaan kukkasin ennen ompelua ja silitin sisäkankaaseen tukikangasta jotta pussukasta tulisi hieman jämäkämpi. 

Ainut emämoka sattui, kun tajusin että tarranauha olisi kannattanut ommella kaikista ensimmäiseksi, mutta kun huomasin ettei minulla edes ole missään varastossa tarranauhaa, ei moka edes harmittanut niin paljoa. 

Tänään olen sitten sormet verillä ommellut tarranauhaa kiinni ja kyllä siitä ihan kelvollinen tuli, jee!

Se on aina hienoa kun tajuaa ettei se päänsisäinen visio ja lopputulos todellakaan täsmää. Täytyy tosin kyllä sanoa että vaikka pussista tuli melko rustiikkinen niin pidän siitä todella! Eka kerta on aina eka kerta.

Syksyistä keskiviikkoa!

Syksyä kohti

Niin se kesä vain meni ja syksy alkaa uhkaavasti lähestyä. Olin koko kesän töissä, olenkin sanonut kaikille etten ole kissaa kerennyt sanomaan kun huomasin jo ensimmäisten keltaisten lehtien putoavan autojen konepelleille. Heti perään olen lisännyt että toivottavasti tulee lämmin syksy ja kas, niinhän se vaikuttaa olevan. Ihanaa.

Olin pari viikkoa takaperin poimimassa puolukoita äitini kanssa ja sain inspiraation, alla oleva sukanalku antaa osviittaa aiheeseen..

Sokoksella huomasin Isoisän puutarhaa alennuksella, nappasin itselleni koristetyynynpäälliset sohvaa piristämään. Huomasin uudet kuosin jokin aika sitten ja vaikka tämäkin on saanut suitsutusta osakseen, pidin siitä heti, harmi kun kuosia ei ole pussilakanana, ostaisin välittömästi!

Pinkki syklaamin ostin torilta. Niitä oli kolmea eri kokoa mutta päädyin normi eli keskikokoiseen, on se kaunis!

Lämmintä syksyn alkua!