Fudge tai toffee kuka mitenkin sitä kutsuu, koostuu pääosin kermasta ja sokerista. Tämä makeinen on aiheuttanut minulle vuosien varrella kamalasti päänvaivaa: Milloin se on jäänyt liian löysäksi- kinuskia- milloin kovettunut tikkarimaiseksi ja sulattanut siinä samalla sekoituskauhan, mutta nyt olen viisastunut (ja hieman opiskellutkin makeistentekoa) sekä ostanut LÄMPÖMITTARIN!
Ennenkuin edes otin ainesosat esille, kaivoin kouluajan paperinivaskan jossa on makeisohjeita. En hakenut siitä raaka-aineitten määrää vaan lämpötilalukuja: Toffeen tulisi olla valmista 122 asteessa. Netissä olevat kotitalousohjeet ovat siitä huonoja, että ne ovat liian ympäripyöreitä: "keitä miedolla lämmöllä 20-30 minuuttia" on paitsi turhauttava virke, myös takuu siitä että makeismassa ei todennäköisesti tule onnistumaan.
Näppituntumalla ja aikaamyöden saadulla kokemuksella oppii tietämään milloin toffee on valmista, mutta itse luotan lämpömittariin. Niitä löytää isoimmista kaupoista ja se maksaa kyllä itsensä takaisin, omassa mittarissani on vieläpä sekuntikello ja hälytystoiminto ja olen nyt mittaillut sillä lämpötiloja toffeemassan lisäksi
värjäysvedestä ja ruuista. Toki olen pessyt sen aina käytön jälkeen, hygienia ennen kaikkea!
Tässä aloituskuva, huomaa likainen hella :P
Alkuperäinen fudge-ohje löytyi
täältä, mutta muuntelin vähän ohjetta enkä tehnyt yhtä massiivista määrää:
Fudge/ Toffee
2dl kuohukermaa
2dl sokeria
n.3 rkl siirappia
1tl oikeaa vaniljasokeria
50g voita
n.50g maitosuklaata (ei pakollinen)
(suolaakin voi laittaa sen rippusen, itse unohdin sen kokonaan)
Kerma, sokerit ja siirappi kipataan kattilaan ja kuumennetaan hellan 5-asetuksella kunnes se alkaa poreilla. Tässä vaiheessa otetaan lämpömittari mukaan ja asetetaan se hyvää asentoon mittamaan lämpötilaa. Samalla pienennetään hellan säätöjä (4) tai 3-asetukselle.
(Säädöt saa poreilun alkamisen jälkeen olla oikeastaan kokoajan 4-asetuksella, mutta jos hella on uudehko ja kova lämmittämään voi säädön välillä laittaa 3-asetukselle ettei massa lämpene liian nopeasti-
(muuten lopputuloksena on sulanut kauha ja kivikovaa toffeeta)
Samalla kun lämpötila pikkuhiljaa nousee, sekoitetaan koko ajan melko verkkaisesti ettei massa ota pohjaan kiinni. Kun lämpötila alkaa lähennellä 120 astetta, otetaan voi ja suklaa valmiiksi pöydänkulmalle.
Samalla sekunnilla kun mittariin tulee 122 astetta, otetaan kattila viileämmälle levylle ja heitetään voi sekä suklaa toffeemassan sekaan ja sekoitetaan niin että hikeä pukkaa.
Samaa vauhtia massa kipataan valmiina odottavaan vuokaan joka on vuorattu leivinpaperilla. Nuolijaa apunakäyttäen massan saa kokonaan pois kattilasta ja saa samalla tasoitettua massan paremmin vuokaan.
Sitten vain jäähdyttelemään ja leikkaamaan söpöiksi palasiksi kun massa on kunnolla kiinteytynyt:
Ja eikun tarjolle!
Näistä tuli kyllä äärimmäisen hyviä ja näissä on paras koostumus minkä olen koskaan saanut kotikonstein aikaiseksi!
Tuumin jo että voisin kokeilla näitä maustettuina Baileys-liköörillä, Pina coladalla, rommilla tai ihan vaikka vain sekoittelisi kuivattuja hedelmiä sekaan, uskon että toimii!
Pipareita on leivottava ainakin kerran vuodessa ja tänään päätin tehdä myös piparitaikinan. Ohjeen (Pukinmuorin joulupiparit) löysin Pienestä piparkakkukirjasta (Inga ja Kristiina Aaltonen, Otava) jonka olen joskus saanut joululahjaksi. Huomenna selviää millaisia pipareita tuli :)
